Ensimmäisen vuoden perusteella voisi sanoa, että meillä asustaa rauhallinen tutkailija, jonka lempileluja ovat autot ja pehmolelut. Hän tykkää soittaa ja rakastaa kirjoja. Hän seuraa tarkasti ympäristöään ja kiinnittää kyllä heti huomioita, jos kotona on joku eri tavalla kuin yleensä.
Nyt reilu vuosikkaana on vissiin kai joku pieni uhmaikäkin tullu kuvioihin. Vaikka neiti onkin rauhallinen ja hyväntuulinen ollut pienen ikänsä, niin kyllä häneltä silti omaa tahtoa löytyy. Ja näyttää kyllä, jos joku ei mene mielen mukaan. Tekee asioita, mistä on kielletty ja kieltäessä katsoo silmiin ja jatkaa tai jatkaa ainakin sen aikaa, kunnes saan huomion kiinnittymään muualle. Varmastikin verrattuna varsinaiseen uhmaikään tämä on vielä piece of cake, mutta kyllä silti välillä pinna palaa.
Liikkumisen suhteen neiti näyttää ns. pelaavan varman päälle. Ennen konttaamaan lähtemistä hän nousi vaikka kuinka pitkän aikaa konttausasentoon, mutta ei lähteny liikkeelle. Kesällä sitten viimein aloitti konttaamaan ja pikkuhiljaa on pystyyn nouseminenkin alkanut kiinnostaa. Mutta ensiaskelia ei vielä näy, ei edes tukea vasten otettuja. Välillä tuntuu, että muut ovat odottaneet enemmän tuota kävelemään lähtemistä kuin me itse. Parempi vaan, että saa ensin vähän järkeä päähän ;) Mutta nyt kieltämättä alkaa jo itsekin odottamaan, että kävelisi jo. Tiedän toki, että jokainen kehittyy omaan tahtiinsa ja vertailla ei kannata, mutta tällä viikolla muskarissa huomasin, että meiän tyttö on ainut, joka ei kävele tai seiso tuettuna. Helpottaisihan tuo vähän neidin kanssa touhuamistakin, jos kävelisi itse, eikä tarvisi kantaa. Ja avaisi taas uuden maailman hänelle itselleenkin, kun pääsisi eri tavalla liikkeelle.
Kaiken kaikkiaan meillä on aika mainio tyttö! Niin toimelias, kiinnostunut kaikesta ja hassu höpsöttelijä, joka välillä saa äidin ja isän nauramaan vedet silmissä sekä välillä savun nousemaan korvista ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti