Kaikki hyvin!

Pikaviesti vain.. ultrassa kaikki hyvin <3 Pieni asukki oli oikeassa paikassa ja sydän sykki. Mittaa pienellä huimat 1,2cm ja LA. 18.8.

Huh, kyllä nyt vierähti kivi sydämeltä ja jännityskin alkaa helpottamaan!

Ultraa odotellessa

Joulusta on täälläkin selvitty ja nyt sain aikaiseksi päivitellä tänne kuulumisia :) Ennen joulua oli vähän hässäkkää, kun käytiin kahdestaan neidin kans reissussa mun vanhempien luona ja palattiin vasta aatonaattona. Sitten keskityttiinkin vain nauttimaan joulusta ja viettämään aikaa yhdessä. 

Neiti sai reissussa jonku pienen pöpön matkaansa ja eka kuumepäivä vietettiin mummolassa. Onneksi kuitenkin kuume laski pian ja saatiin matkustaa puolikuntoisen neidin kanssa tänne kotiin joulun viettoon. Mies oli sinä aikana laittanu kotia joulukuntoon, oli hommannut mm. yllätyksenä meille joulukuusen. Mietittiin ensin, että ei oteta kuusta, mutta hänpä olikin sitten yllättänyt :) Ja ihmeen hyvin neiti on antanut kuusen olla, lähinnä sitä on ihasteltu kauempaa ja huidottu alimipia koristeita. Ja voi sitä ihmetystä, kun joulusaunan aikana kuusen alle olikin ilmestynyt paketteja! Ne revittiin kyllä melkoista kyytiä yksi toisensa jälkeen auki. Sai pitää tosissaan huolen, että sai itse avata omat pakettinsa.. ne muutamat, mitä meille nyt tulikaan. Kyllä se tuo neiti oli, joka sai suurimman osan ja niin pitää ollakin.

Oli jo lähellä, etten kertonut vanhemmilleni ja sisaruksille raskaudesta nyt,  kun olimme siellä. Mutta nuo aiemmin mainitsemani vuodot eivät jättäneet reissussakaan rauhaan, vaan edelleen vähän tiputteli ja perjantaina tuli enemmän ja punaista. Onneksi se loppui pian, sillä olin jo ihan paniikissa, että mitä nyt pitää tehdä? Sen koommin vuotoja ei ole näkynyt, mutta olo on silti hieman pelokas. Ja niinpä en sitten uskaltanut kertoakaan, kun tuli olo, että onko siellä edes oikeasti mitään? 

Olo on ollut myöskin toiveikas, sillä olen saanut seurakseni lähes 24/7 kestävän etovan olon. Mitään ei tee mieli, vaikka nälkäkin olisi, silti on pitänyt pakottaa itsensä syömään. En kyllä muista, että neitiä odottaessa ois ollu näin kamala olo. Jotenkin tuo paha olo vie kaikki energiat. Iltaisin on vähän ollut helpompi, joten sillon sitten on pitänyt nauttia myös vähän joulukarkeista :)

Maanantain ultraa odottelen jännityksellä ja pelolla, toivotaan hyviä uutisia Toivosta <3

Iltapäivien riesa..

..tuntuu tällä hetkellä olevan rusehtava/vaaleanpunainen tiputteluvuoto. Alkoi sunnuntaina ja säikäytti kyllä niin, että tuli vaikka mitkä kauhukuvat mieleen. Neidin raskaudessa ei siis ollu mitään vuoto-ongelmia, kerrottakoon vertailun vuoksi.

Tuo sitten loppui kyllä yhtä nopeasti kuin alkoikin ja palasi taas kuvioihin maanantai-iltapäivänä ja tänään. En ehkä muuten edes huomaisi asiaa, mutta ällö-lutinusten vuoksi pitää käyttää pikkuhousunsuojia. Mitään kipuja ei ole ja vuoto on todellakin niukkaa. Siitäkin huolimatta sitä miettii, että onko tuolla kaikki hyvin mahassa? Tiedän, että nämä ovat yleisiä, mutta silti inhottavaa. Se tyyneys ja varmuus, mikä mulla oli tämän raskauden suhteen, sai kyllä nyt kolauksen. Ihan kuin, joku olisi näpäyttänyt, että äläpäs nyt vielä intoile. Nyt en olekaan sitten kertonut tästä raskaudesta kenellekään uudelle. Ihan kuin sekään mitään auttaisi, jos menee kesken niin se menee. Ei se siihen katso, että monelleko olen kertonut. Mutta onhan se tietty ikävä alkaa sitten suru-uutisia kertomaan jokaiselle.

Vuotelun vastapainoksi onneksi on myös ollut pahoinvoiva/etova olo. Tänään oikein "humahti" ällötysolo päälle, kun nousin sängystä. Neuvolaan soittamista mietin, mutta en sitten kuitenkaan vielä ole sitä tehnyt. En usko, että tässä nyt mitään muuta neuvoa sieltä saisin,  kuin että odotella ja tarkkailla tilannetta. Ja vakuutteluja siitä, että tämä voi olla ihan harmitonta.
Yksi syy tälle vuotelulle vois olla myös nuo Lutinukset. Sivuvaikutuksissa oli mainittuna emättimen vaivat ja yhtenä niistä oli vuotelu. Viime raskaudessa sain lopettaa Luget heti plussapäivän iltana ja nythän tämä ilo jatkuu rv. 10 asti.

Vaikka tässä nyt vähän epävarma olo onkin, niin mietin silti, että uskaltaisinko kertoa viikonloppuna perheelleni? Ollaan menossa neidin kanssa sinne kyläilemään ja jotenkin olisi tällä kertaa ihana saada kertoa kasvotusten. Seuraava tapaaminen voi olla niin pitkän ajan päässä, että siihen mennessä olen jo kertonut puhelimessa. Olisihan se kiva nähdä ilahtunut reaktio ihan livenäkin, vaikka toki nyt on jo se meille-tulee-ensimmäinen-lapsenlapsi-hypetys koettu, niin kyllä tämäkin on varmasti odotettu ja iloinen uutinen.

Haastetta pukkaa

Haastetta pukkaa kahdestakin suunnasta, kiitokset siis Jippu ja Silmu :)

Säännöt:
1. Kiitä haastajaasi ja linkkaa hänet postaukseesi
2. Vastaa haastajan 11 kysymykseen
3. Keksi 11 uutta kysymystä
4. Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa
5. Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät

Vastaanpa ensin Jipun kysymyslistaan.

1. Miten vietätte Joulua?

-Jo kolmatta vuotta kotosalla pienen perheemme kesken. Isovanhemmat asuvat kaukana ja kun on noita eläimiäkin, niin matkalle lähteminen on hankalaa. On myös kiva viettää joulua kotona ja jotenkin nyt kun on oma lapsi (no oli viime joulunakin, mutta silloin vielä niin pieni), niin joulun laittaminen kotiin on erityisen mukavaa. Hän ihastelee silmät suurina tonttuja ja jouluvaloja, saas nähdä mitä tuumaa joulukuusesta :)

2. Joulun merkitys sinulle?

-Yhdessäoloa, hyvää ruokaa, nauttimista, lahjojen antamista. 

3. Lähetitkö joulukortteja?

-Kuten joka vuosi tähänkin mennessä :)

4. Houkuttavatko alennusmyynnit välipäivinä?

- Katsotaan rahatilanteen mukaan.. kyllähän sitä jotain pientä voisi käydä ostamassa. Ehkä jos neidille ostais vaikka lopputalveksi isomman toppiksen tai jos osais, niin jo ens talveksi.

5. Uusi vuosi lähenee - raketit ilmaan, vai rahat taskuun?

-Rahat taskuun. Katellaan kyllä mielellään muiden ampumia raketteja. Vaikka toisaalta pitää yrittää olla kuin ei mitään olisikaan erikoista, koska koira pelkää raketteja. 

6. Uuden vuoden ruokailu teidän perheessänne?

- Hmm.. onkohan meillä ollu mitään erityistä tapaa tähän mennessä? Kai me on taidettu perinteisesti perunasalaattia ja nakkeja ostaa :D

7. Lupauksia ensi vuodelle

- Jos tämä raskaus nyt on totta ja jatkuu, niin sitten täytyy todella kiinnittää huomiota ruokavalioon, sillä painoa on nyt jo sen verran liikaa, että ei olisi vara kauheasti kerätä lisää. Ja jos en olekaan raskaana tai siis tässä jotain sattuu, niin sitten voin jatkaa hyvin alkanutta laihdutusprojektia.

8.Luistelu, hiihto, pulkkailu vai laskettelu?

- Kaikki noista kelpaa kyllä, mutta jos nyt yksi pitää valita, niin otetaan laskettelu. Vaikka siitä on vuosia aikaa, kun viimeksi on rinteessä tullut oltua. Eli käytännössä varmaankin pulkkailu on todennäköisempi vaihtoehto :)

9. Vietetäänkö teillä Nuutinpäivää? ;)

- Ei olla kyllä vietetty :)

10. Talvilomamatkoja suunnitelmissa?

- Ei kyllä kotimaan matkailua kummempaa tällä rahatilanteella. 

11. Se pieni asia, mikä tekee arjestakin juhlaa?

- Hmm.. Tätä piti miettiä pitkään. Mutta sitten tuossa lenkillä tuli mieleen ainakin se, että on mahdollista olla neidin kanssa kotona. Ei tarvi sompailla kodin ja päiväkodin väliä. Ja verrattuna töissä käymiseen, kyllä tämä kotona olo on helppoa. 

Ja sitten Silmun kysymyslistan kimppuun:

1. Mikä on parasta mitä sinulle on tänä päivänä tapahtunut?
- Päivä on vasta aluillaan, mutta parasta tähän mennessä oli pitkä lenkki lumisessa metsässä koiran kanssa ja sen jälkeen käpertyminen sohvan nurkkaan glögimukin kanssa.

2. Kuka tai mikä sai sinut viimeksi hymyilemään?

-Meidän pikkuneiti <3 Mies laittoi kuvaviestin mummolasta, jossa neiti istui naama loistan lumikolan kyydissä.

3. Kuvakysymys: Jos pääsisit tältä istumalta minne tahansa maailman kolkkaan helposti ja vaivattomasti, minne menisit/matkustaisit? (tässä kohtaa unohdetaan kaikki rajoitteet, lapsenhoidot, yms..) Jos mahdollista lisää tähän kohtaan kuva paikasta, jonne menisit.

- Maailmassa olisi niin monta paikkaa, missä olis kiva käydä, mutta vastataan tähän ensimmäisenä mieleen tullut; New York

4. jos olisit eläin, mikä eläin olisit?

- Vieressä nukkuva kissa näyttää niin nauttivan olostaan (kuten yleensäkin), että mukavuudenhaluinen minäni vastaa tähän, että kissa ;)

5.Juhlapyhiä on vuoden mittaan monenlaisia - mikä on suosikkijuhlapyhäsi? Entäs onko sinulla perinteitä liittyen tähän suosikkijuhlapyhään?

- Kyllä se vaan on joulu. Perinteitä on paljonkin, aamulla koristellaan kuusi ja katsotaan joulurauhan julistus. Kotikotona käydessä kävimme aina aattona joulukävelyllä. Se tapa aloitettiin sukulaisperheeni kanssa jo, kun oltiin lapsia ja se on jatkunu aina aikuisiälle asti. Perinteisiin laskettaneen myös jouluruuat, jotka nyt omassa kodissani noudattavat lapsuuden kodin perinteitä.

6. Suosikkiurheilulaji tai mieleisin tapa harrastaa liikuntaa?
- Penkkiurheiluna jääkiekko ja pesäpallo. Mieleisin tapa harrastaa liikuntaa on tanssilliset jumpat, kuten zumba.

7.Luettele neljä asiaa, jotka ovat elämässäsi oikein hyvin ja joihin olet tyytyväinen.
-Pikku neiti ja se, että hän ihana ja terve tyttönen
-Ihana aviomies
-On ihania ystäviä ja perhe, varsinkin nyt kun on esikoisen synnyttyä on muutamien ystävien ja oman äidin kanssa välit lähentyneet.
-Vaikka nyt onkin taloudellisesti tiukkaa, niin olen kuitenkin onnellinen, että on mahdollisuus olla kotona neidin kanssa.

8.Lempijuoma kaikista maailman juomista...
- Punaviini

9.Jos sinun pitäisi vaihtaa nimesi, mikä olisi uusi nimi? Perustelutkin voit kertoa, jos haluat.
- Oon ollu kyllä aina tyytyväinen nimeeni, vaikka joskus lapsena harmitti, ettei siitä kyllä mitään lempinimeä saanu väännettyä. Vastataan tähän ensimmäinen mikä tuli mieleen; Ilona.

10. Paras lomamuisto?
- Parhaat lomamuistot liittyvät kyllä ehdottomasti miehen kanssa tehtyyn matkaan Egyptiin. En osaa eritellä sieltä yhtä erillistä muistoa, vaan jotenkin koko reissu oli vaan niin onnistunut.

11. Kuvakysymys: Liitä tähän kohtaan vastaukseksi kuva, joka saa sinut hyvälle tuulelle. Kerro vielä miksi kuva saa sinut hyvälle tuulelle :)?
- Täältä kaikki lähti ja jonne mieli kaipaa.

Itse pistän haasteen menemään:
Emmalle Käsittele varoen-blogista
Jadekivelle Kuinka outoa-blogista
Samasta puusta-blogiin


Ja kymysyksiä tulis tässä:
1. Millainen päivä sinulla on tänään ollut?
2. Kohokohta kuluneelta viikolta?
3. Miten ja kenen kanssa vietät joulua?
4. Mitä toivoisit joululahjaksi?
5. Teetkö lupauksia uudelle vuodelle? Jos teet, niin millaisia?
6. Mitä odotat uudelta vuodelta?
7. Miten rentoudut?
8. Millainen olisi täydellinen parisuhdeilta puolisosi kanssa?
9. Mikä on lempivuodenaikasi ja miksi?
10. Arvostan ihmisissä eniten?
11. Mitä sarjoja seuraat?  

Tyynellä mielellä

Sain haasteita Jipulta ja Silmulta, mutta en vielä ihan saanu vastauksia valmiiksi. Kirjoittelen tässä välissä kuulumisia kuitenkin :)

Tämä viikko on mennyt pääasiassa miettiessä oman navan kuulumisia.. en kuitenkaan oo kauheasti stressannu asiaa. Neitiä odottaessa mietin kovastikin, että onko siellä oikeasti ketään? Oireita oli niin vähän ja sitten se hcg-arvo oli sen verran matala. Hoitajakin sanoi soittaessa, ettei tiedä onko kyseessä normaali raskaus. Ja tokihan nuo sanat jäi sitten kaikumaan päähän. Tässä raskaudessakaan ei oireita ole vielä kauheasti ilmaantunut, mutta silti olen ollut jotenkin luottavainen. Ja tällä kertaa hoitajan sanoin, olen tukevasti raskaana.

Uskalsin soittaa jo neuvolaankin, ettei se unohdu tässä reissailun ja joulun vieton lomassa. Ensimmäinen aika on vasta tammikuun alussa, oiskohan se ollu rv.8. Siinä onkin sitten lähes joka viikko jotain. Varhaisultra on rv.7+1 ja sitte viikon päästä neuvola. Rv.9 käyn labrassa ja sitte onkin jo NT-ultra rv.11-13. Sitä ultra-aikaa en sentään vielä uskaltanu varata. Ehkä odotan tuon varhaisultran ensin :)

Lueskelin oirelistausta ekasta raskaudesta ja aika samoissa kyllä mennään nytkin.
Rv.4 Pientä väsymystä, rinnat aavistuksen verran arat (välillä ei ollenkaan, välillä enemmän), hikoilu, pissahätä iskee myös öisin (voi ehkä vielä selittyä sillä, että hyperin pelossa totuin juomaan aika paljon vettä), kaikenlaisia tuntemuksia alavatsalla.. liekkö vielä punktion jälkimaininkeja?
Nyt on ollut samanlaista pientä väsymystä ja rintoja on aristanu vähän. Ja välillä ei tosiaan ollenkaan arista. Hikoiluttaa joo, vessassa saa ravata, mutta toistaiseksi ei vielä öisin. Mahaa nippailee välillä, mutta ei mitään kipuja oo ollu.
Välillä on vähän etova olo ollut, mutta ei todellakaan ole tarvinut pyttyä halailla. Neitiä odottaessakin oksensin vasta synnytyksen käynnistyttyä :)

Parille läheiselle ystävälle olen kertonut, kummatkin tiesivät hoidoista ja toinen tiesi siirrosta. Eilen kävi kylässä äitiystäviä, mutta heille en vielä paljastanut asiaa. Ens viikolla mennään neidin kans käymään mun vanhempien luona (neiti on jo kovasti hokenut pa-pa-pa-pa, kun on puhuttu mummosta ja papasta). En tiedä vielä kerronko äidille silloin vai vasta varhaisultran jälkeen. 

On tämä kyllä huimaa, että on taas raskaana.. äsken kävin läpi vanhoja valokuvia ja samasta lipaston laatikosta löytyi myös neuvolasta saatu raskauskirja ja ultrakuvia neidistä. Ja valokuvien joukossa oli kuvia raskausajalta ja ekasta positiivisesta raskaustestistä. Tuntuu, että siitä raskaudesta on jo niin kauan ja toisaalta tuntuu, että ihan vastahan se oli. Pitääpä laittaa tähän allekirjoitukseksi raskausviikot, jotta muistaa sitte jälkeenpäin.

Rv. 4+6

224

"Onneksi olkoon, olet tukevasti raskaana"

Melkoisen hyvälle näytti hcg-arvo tänään pp.13 :) Neidistä kävin veritestissä päivän aiemmin ja arvo oli silloin n.75. Silloin oli kyllä jännät paikat, kun hoitaja meni sanomaan puhelimessa, että ei tiedetä onko kyseessä normaali raskaus. Mutta koska arvo oli 50-100 väliltä, niin varhaisultra varattiin kuitenkin.
Nyt ei siis jääny epäilyksen varaa ainakaan tuon arvon suhteen. Mutta kyllähän tässä jänniä päiviä on tiedossa loppuvuodeksi.. ;) Nyt varattiin ultra vuoden viimeiselle päivälle, mikä päätös tälle vuodelle siis!

Puhelun alussakin kyllä sydän meinas hypätä kurkkuun, kun hoitaja kyseli vointia ja että onko kipuja ja/tai vuotoja. Aattelin, että arvo on niin huono, että kesken on menossa. Mutta mitään tuollaista ei oo ollu. Tänään on ollu vähän etovaa oloa kans ja rintoja aristaa.

Salaisuus

Kerron teille nyt salaisuuden. Jo tuon ekan lauseen jälkeen suurin osa arvannee, että mistä on kyse. Tein aamulla testin, kun mieskin oli sitä mieltä, että kyllä sen vois tehdä. Tänään on siis pp.12.

Olin siis edelleen ihan varma negatiivisesta tuloksesta. Kun tarkistuviiva alkoi piirtymään vahvana, ajattelin että tämä on niin nähty, vain yksi viiva.

Ei mennyt kuin hetki, kun myös testiviivaan alkoi piirtyä haalea viiva, ajattelin että se on haamu.

Ei ollut haamu, vaan ihan oikea ja selkeästi nähtävissä oleva viiva!

Voi siis olla mahdollista, että meille on tulossa toinen lapsi. On aika puulla päähän lyöty ja epäuskoinen. Huomenna käyn vielä verikokeessa ja iltapäivällä tai tiistaina viimeistään tiedän, mitä se arvo näyttää.

Oireita ei edelleenkään kummemmin ole, jotain sentään. Hikoiluttaa reippaasti ja en tiedä kuvittelenko vaan, mutta vähän on etova olo ollut tänään.

Oireettomuutta aallon pohjalla

Kuten arvelinkin etukäteen, niin tämä viikko on ollut jännittävä ja tunteet on heitelleet laidasta laitaan. Alkuviikosta olin vielä niin innoissani ja varma onnistumisesta, mietin jo mitenhän aikaisin vois tehdä testin.. kun niitäkin muutama on tuolla kaapissa. 

Sitten tuli torstai ja pp.9, sinä päivänä vaan jostain tuli se ajatus, että tämä ei olekaan onnistunut. Ja kun sen kerran sain päähän, niin eihän se sieltä pois lähtenyt. Silloin käytiin kyllä pohjalla ja tuntui, etten pystynyt mitään muuta ajattelemaankaan. Siitä taas tuli syyllinen olo, kun en olisi jaksanut touhuta neidin kanssa ja vaikka olinkin hänen kanssaan, niin en kuitenkaan ollut täysin läsnä. Ja koska tapanani on alkaa murehtimaan asioita etukäteen (vähän turhankin paljon toisinaan), niin menin ajatuksissani jo tulevaan/tuleviin hoitoihin. Aloin miettimään, että miten jaksan ne? IVF-hoidon aloittaminen alusta asti on hiukan isompi juttu kuin tämä pakastealkion siirto. 

Mietin myös sitä vaihtoehtoa, että lisää hoitoja ei tehtäisi ja että meidän perheemme olisi tässä. Minä, mies ja neiti. Kun sen päätöksen tekeminen olisikin noin helppoa, kun tietäisikin varmuudella, että myöhemmin ei kaduta. Ehkä juuri siitä syystä en uskalla jättää leikkiä tähän. Tuleehan tässä taukoa kuitenkin, jos käykin niin, että en tule nyt raskaaksi. Jonotus n. 6kk ja jos tuleva IVF-hoito venyisikin kesätauon jälkeen syksylle, niin silloin siirrettäisiin loppuvuoteen kiireisen syksyn takia. Olen näillä näkymin menossa töihin syksyllä ja neiti aloittamassa päivähoidon, joten siihen saumaan en halua hoitoa aloittaa. Tuossa tauon aikana ehtisi miettimään, että mille uuden hoidon aloittaminen tuntuu.

Edelleenkään en siis testiä ole tehnyt, joten kaikki tuo raskaana-ei raskaana ajatusleikki on vain mun päässä. Mitään oireita ei ole; ei raskauteen viittavia, eikä siihen suuntaan että menkat ois alkamassa. Huomenna olis jo pp.12, että kyllä kai siinä testissä jotain jo näkyisi, jos on näkyäkseen? Maanantaina viimeistään veritestiin ja tulos sitten samana tai seuraavana päivänä. 

Oireita vai lääkkeiden sivuvaikutuksia?

Yritin lueskella vanhasta blogista, että mitä oireita mulla oli neitiä odottaessa. Harmikseni en ollu kirjottanu kyllä kovin monena piinapäivänä tuntemuksistani. Silloin kyllä niin monen "oireen" pysty pistään punktion jälkeisiksi tunnelmiksi. Ja mitä pidemmälle piinapäivät eteni, niin sitten ne oireet alkoi muistuttaan menkkaoireita.

Tänään on pp5 ja yritin miettiä, että oisko tässä nyt jotain oireita.. väsyttää ihan hurjasti (Progynova?), mahaa on nippaillu (Progynova/Lutinus?), rintoja aristaa (Lutinus?), palelee (talvi on tullut :)).

Joten ota näistä nyt sitten selvää.. neitiä odottaessa pp7:stä eteenpäin alkoi ne menkat alkaa kohta-tuntemukset ja muut menkkaoireet. Ja mielialat heitteli, välillä olin tyyni ja rauhallinen ja välillä tunteet pinnassa. Ensi viikosta tulee siis melkoisen jännittävä, vieläkin olen kyllä sitä mieltä, että en tee kotona testiä. Odotan veritestiä (pp.13), vaikka toisaalta jos tekisin testin edellisenä aamuna, niin sitten saisin rauhassa surra ja mies vois ottaa enemmän hoitovastuuta neidistä.
Täytyy miettiä vielä.. onneksi ensi viikolla on paljon ohjelmaa!