Arkeen on palattu viime viikon mummolareissun jäljiltä ja odotetusta rakenneultrastakin selvitty :) Vaikka reissaaminen on mukavaa, niin kyllähän tuota arkeen palaamista ehti jo odottaa. Reissussa unetkin meni vähän niin ja näin, neiti heräili lähes tunnin aiemmin kuin kotona ollessaan. Itse en tietenkään osannu mennä aikasemmin nukkuun ja lisäksi päikkäritkin jäi monena päivänä nukkumatta.. siis itselläni, neiti kyllä nukkui.
Rakenneultra oli tosiaan tällä viikolla ja kyllähän se jännitti kovasti etukäteen. Kaikenlaista sitä ehtii mielessään miettimään ja pohtimaan, että mitä siellä vois paljastua. Liikkeetkin kun on edelleen olleet niin hentoisia. Syykin selvisi ultrassa, istukka on nimittäin tälläkin kertaa edessä. Ultratessa maha-asukki oli lisäki vielä selkä istukkaan päin, joten onpa kumma ettei liikkeet ole tuntuneet kovin selvästi. Kaikki oli kuitenkin hyvin pienellä, kovin vilkkaasti liikkui ultraushetkellä ja teki kaikkensa, että kätilö joutui tekemään töitä saadakseen kaiken katsottua :D Mitoiltaan vastasi viikkoja tai vähän isompaa, painoakin oli jo huimat 380g. Sukupuolta kysyttiin myös ja kyllähän siitä melko varma veikkaus saatiin.. mutta se pysyköön salaisuutena.
On kyllä uskomatonta, että nyt on jo puoliväli takana. Jotenkin tuntuu, että vastahan sitä sai tietää olevansa raskaana. Välillä iskee jo haikeuskin, kun tietää että tämä on todennäköisesti viimeinen raskaus. Arki on vaan niin kiireistä, että siinä aina ehdi nauttimaan olostaan. Tai samalla tavalla keskittymään vain omaan napaansa, kuin neitiä odottaessa.
