Teknisiä ongelmia ja ultran odottelua!

Siinäpä on otsikossa tiivistettynä omat kuulumiset. Läppärini laturi sanoi sopimuksensa irti ja olen nyt ollut kännykän ja iPadin varassa ja en oikein kummallakaan tykkää pitkiä sepustuksia kirjoitella. Olin jo ihan tuskissani, kunnes muistin, että onhan minulle tehty omat tunnukset miehen vanhalle koneelle. Tässä vaan istuma-asento on vähän epäergonominen ja kirjoittaminen sitä myötä vähän hankalaa, joten tuskin pitkää tekstiä nytkään syntyy :)

Huomenna on aamulla ultra-aika, jossa katsotaan miten Progynova on tehonnut ja miten paksu kohdun limakalvo on. Jotenkin hassua, kun ei nuo lääkkeet ole ns. tuntuneet missään. Mikä ei tietenkään ole huono juttu, mutta aiemmissa hoitokierroissa otetut lääkkeet on aina jossain määrin aiheuttaneet sivuvaikutuksia. Toivon mukaan tuolla olisi jotain kuitenkin tapahtunut ja huomenna saataisiin sovittua siirtopäivä. Sen tiedon myötä on sitten helpompi taas suunnitella elämää, pitäisi vahvistaa päivä jolloin menen töihin sopimaan hoitovapaan jatkosta ja ilmoittaa, että osallistunko työpaikan pikkujouluihin.

Jos/kun siirtoon päästään, niin sitten otan taas holittoman linjan (mikä nykyään kyllä on muutenkin, ellei sitten ole jotain illlanviettoja) ja mietin, että jaksanko lähteä sinne kytättäväksi. Toissavuonna sattui myös pikkujoulut IVF-kierron aikaan ja kyllähän sitä pientä huijausta piti harrastaa. Mutta nyt ei jotenkin jaksaisi ja toisaalta ei tuolla pikkujouluissa nyt olisi kuin muutama ihminen, jota olisi tosi kiva nähdä. Uusia työntekijöitä on tullut monta lähtöni jälkeen ja en ole jaksanut heihin alkaa tutustumaan. Eiväthän he välttämättä ole siellä edes, jos/kun palaan tuonne töihin.

Hoitovapaan olen ilmoittanut alkuvuoteen 2013 ja vuoden loppuun mennessä pitäs ilmoittaa, että mitä  sen jälkeen. Olen siis ajatellut tai oikeastaan taloudellinen tilanne on pistänyt ajattelemaan niin, että palaisin töihin syksyllä 2013. Neiti alottaisi sitten päivähoidossa tai jäisi mahdollisesti isänsä kanssa kotiin joksikin aikaa. Motivaatio töihin palaamisen suhteen on kyllä ihan nollissa, joten toivon todella, että tämä PAS-kierto toisi toivotun tuloksen ja voisin jatkaa kotona olemista. Olen myös miettinyt, että jos nyt töihin palaan, että hakisin töitä lähempää. Tällä hetkellä käyn töissä naapurikaupungissa ja työmatkoihin tuhlaantuu 1,5t-2t. päivässä. En kuitenkaan haluaisi, että neidille tulee pitkät hoitopäivät. Onneksi mies pystyy jonkin verran joustamaan työajoissa, mutta työmatka on hänellä vielä pidempi. Vielä hurjemmissa haaveissa on alanvaihto, mutta en oikein tiedä mitä alkaisin tekemään?

Neidin kuulumisista vielä sen verran, että hän on ottanut ensiaskeleensa tukea vasten ja on hurjan innostunut pystyyn nousemisesta. Senpä takia onkin pitänyt alkaa pöydiltä ja tasoilta siirtään tavaroita vähän kauemmas, kun pikkukädet yltävät nyt entistä korkeammalle :) Saapa nähdä innostuuko hän vielä ennen joulua ottamaan ensiaskeleensa..