Neuvolakuulumisia

Odotettu neuvolakäynti koitti viimein tänään. Vaikka eihän noissa mitään ihmeellistä ole näin toisella kierroksella ollessa, mutta sydänäänien kuuleminen on kuitenkin aina yhtä ihanaa ja ihmeellistä. Ja kun tähän mennessä nuo mahassa tuntuneet liikkeet on olleet niin hentoisia, niin kyllähän sitä vähän kaipaa jotain todistusaineistoa siitä, että mahassa voidaan hyvin.

Painoa oli tulut edelleen maltillisesti, tähän mennessä on tullu vain 500g. Ja kun alussa paino tippu sen kilon verran, niin tässähän mennään vielä miinuksella :)
Verenpaineet oli hyvät ja yllättäen hemoglobiinikaan ei ollu laskenut kuin himpun verran. Joten ainakaan näillä näkymin ei ole tarvetta aloitetta lisärautaa.
Sydänääniä kuunneltiin tällä kertaa rauhassa, toisin kuin NT-ultrassa ja lääkärineuvolassa. Sykkeet oli aikalailla samaa luokkaa kuin neidistä aikanaan. Viikon päästä saadaan toivon mukaan selvyyttä siihen, että kumpi tuolla mahassa möyrii. Mies meinaa (tai toivoo), että poika ja musta tuntuu, että tyttö.

SF-mittaa ei vielä mitattu, mutta kyllähän tuo terkkarikin meinas, että komea maha on. Iso maha myös alkaa tuntumaan ja välillä olo on jo varsin kömpelö. Tahtia on pitäny löysätä, kun muuten alkaa ikävästi  kiristään mahaa ja vihlomaan. Neidin nostaminen ja kantaminen tuntuu kivasti tuolla mahassa. Ilmeisesti myös tuolla lantion seudulla tapahtuu jotain löystymistä, koska välillä särkee ikävästi sieltä ja se tahtoo häiritä nukkumista.
Jottei nyt menis kuitenkaan ihan "valittamiseksi", niin todettakoon, että helpolla tässä on kuitenkin mielestäni päässyt tähän asti. Pystyn ja jaksan touhuta neidin kanssa ja lenkilläkin olen käynyt koiran kanssa. Mitä nyt viimeisen viikon aikana mun flunssailun vuoksi, mies on joutunut hoitamaan kaikki lenkit. Lisäksi puolivälikin häämöttää jo ensi sunnuntaina, joten huimaa vauhtia tämä aika on mennyt <3

Mutta nyt unille, jotta jaksaa viettää huomisen päivän junassa neidin kanssa!

Aika matelee

Taas poksahti uusi raskausviikko eilen, mutta siltikin tuntuu, että aika menee hitaasti. Seuraavaan neuvolaakin olen odottanut kuin kuuta nousevaa ja nyt siihen onneksi on enää viikko. Ja siitä reilu viikko eteenpäin, niin on rakenneultra. Kivoja asioita siis tiedossa ja tuossa välissä käymme neidin kanssa myös vanhempieni luona kyläilemässä. Sitäkin odotetaan jo kovasti, neiti on kyllä varsinainen mummo- ja pappa-fani tällä hetkellä. Nykyään, jos häntä kieltää jostain, niin neiti varmistelee kovasti, että tekisivätkö mummo ja pappa näin. Kyllähän se välillä kysyy pokkaa, kun pitää vakuuttaa, että mummo ja pappa ei pure äitiä kädestä tai syö ulkona lunta :D

Laitan tähän vielä kuvan tasaviikkojen kunniaksi, tässä siis viikko 18+0. Liikkeitä on melko varmasti tuntunu välillä. Mutta onhan tuolla tilaa  vielä liikkua, joten melko satunnaisia tuntemuksia ne on.

Pitkästä aikaa

Täällä suunnalla on kaikki hyvin, en vaan ole saanut kirjoitettua :) Jotenkin omassa navassakaan ei ole tapahtunut paisumista kummempaa. Maha tuntuu pullahtaneen esiin pari-kolme viikkoa aiemmin verrattuna ekaan raskauteen. Tai ainakin kuvien perusteella, vaikka toisaalta nyt on kyllä lähtöpainoakin enemmän kuin ekassa raskaudessa. Joten vertaileminen on vaikeampaa. 

Sen verran kyllä on näkyvä tuo uloke jo, että puolitututkin on uskaltaneet kysyä, että olenko raskaana. Tuota kautta paljastuin myös sille kaverilleni J:lle (josta kirjoitin viime tekstissä), en tiedä miten hänelle kertominen oli niin vaikeaa? Emme ole tunteneet kovin pitkään ja lapsettomuuttakin on puheissa vain riipaistu. Useita kertoja olen yrittänyt kautta rantain päästä aiheeseen, mutta jotenkin se asia ei vaan ole tullut suusta ulos. Nyt sitten tuon erään puolitutun kysymyksen kautta sitten asia paljastui, mutta emme senkään jälkeen ole saaneet rauhassa asiasta puhuttua. 

Omassa olossa on myös vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Vaikka tuo maha on kasvanutkin, niin silti mielessä on ollut myös huolta, että onhan kaikki mahassa hyvin. Liikkeiden tuntemisesta en ole ihan satavarma, viime ja tällä viikolla on ollu jotain vähän sen suuntaista. Mutta ei mitään sellaista, mistä oisin ollu ihan varma. Esikoista odottaessakin tunsin liikkeet myöhään, koska edessä oleva istukka vaimensi niitä hyvin. Nyt en vielä tiedä missä istukka on (en hoksannut NT-ultrassa kysyä sitä..). Seuraava neuvolakin tuntuu olevan iäisyyden päässä (reilu 2 viikkoa) ja silloin pääsee vasta kuuntelemaan sydänääniä. 

Toisaalta sitten mietin kovasti jo käytännön asioita esim. että tarvimmeko sisarusrattaat vai pärjättäiskö seisomalaudalla? Onhan tuo vajaa 2-vuotias aika pieni vielä itsekin, mutta toisaalta meiltä löytyy esim. Manduca, jossa vauva voisi kulkea ja esikko istua vaunuissa. 

Keväänlapsi & T-T rv.16+5