keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Matkatunnelmia

Laivareissu on nyt tehty ja kivaa oli! Neitokainen oli ihmeissään ja innoissaan ihmispaljoudesta, pallomerestä, laivan hytistä ja laivan hissin isosta peilistä muutamia mainitakseni :D

Onhan tuo nyt aiemminkin tullu huomattua, että neiti on todella helppo matkakaveri, joten sinänsä matkaan lähteminen ei tälläkään kertaa jännittäny. Syömässä käytiin buffassa kumpanakin iltana ja syötyään oman ruokansa, hän naposteli sormiruokana kaikkea mitä vaan tarjottiin. Tai sitten vaan katteli muita ihmisiä ja seurusteli meiän kanssa. Leikkipaikkaan käytiin tutustumassa jo ekana iltana, mutta sillon siellä oli niin paljon isompia lapsia leikkimässä, että ei oikein kovin rauhassa pieni konttailija saanu touhuta.

Hyttikin laivassa oli isompi kuin mitä olin aatellu tai muistellu edellisiltä reissuilta (milloinhan olen edes viimeksi ollu laivalla??) ja sielläkin mahtui ihan hyvin touhuileen ne pienet hetket, kun hereillä ollessa siellä oltiin. Neidille olimme pyytäneet matkasängyn valmiiksi hyttiin. Ensimmäisenä iltana nukahtaminen uudessa paikassa vaan taisi olla aika jännää (huolimatta omasta tutusta unikaverista ja unipussista), kun pyöri ja hyöri sängyssä. Ja toki samaisena yönä siirrettiin vielä kellojakin, joten yö ei menny kovin hyvin ja aamulla oltiin ihan sekaisin, että mitä kello oikein on?

Tukholman nähtävyyksien sijaan vietettiin päivä laivalla. Aateltiin, että mukavampi neidinkin olla, kun saa mennä ja touhuta, kuin että viettää päivä vaunuissa istuen. Ois kai siellä voinu johonkin puistoon mennä tms., kun ois hoksannu etukäteen vähän selvitellä sellaisten sijainteja. Mutta laivalla oli kyllä rauhallista! Saatiin mm. koko leikkipaikka omaan käyttöömme, kun ei siellä muita ollut. Ja kyllä neiti nautti, ei tarvinu pallomeressäkään pelätä, että jää jalkoihin. Neiti konttali myös innoissaan kannella ja kiipeili portaissa.

Mutta seuraavan kerran kyllä voisi pyytää jonku tuttavapariskunnan mukaan ja sopia vaikka niin, että toisena iltana pääse toiset ulos ja toisena iltana ite. Nyt kun ei haluttu jättää yksin hyttiin nukkumaan, niin ei ollut oikeastaan vaihtoehtoina muuta kuin, että käytiin vuorotellen liikenteessä.

torstai 25. lokakuuta 2012

Laivalle!

Viikonloppuna lähdetään perheen kesken laivamatkalle Tukholmaan ja pikku neiti pääsee ekaa kertaa ulkomaille ;) Pienikin irtiotto kotioloista kyllä kelpaa, vaikka olisihan tuo mukava lähtä joskus vähän kauemmaskin reissaamaan. Tällä hetkellä vaan eletään taloudellisesti säästöliekillä, joten tuo saa riittää. Ja ei sillä, innolla tuota on kyllä odotettu. Kiva päästä syömään ravintolaan valmiiseen pöytään ja neidillekin riittänee paljon ihmeteltävää laivalla.

Eilen soittelin myös hoitopaikkaan ja kyselin verikoetuloksia. Juteltiin vielä painoasiasta ja ilmeisesti se ei oliskaan nyt niin tarkkaa PAS-kierrossa. Toki siis jatkan kevennyslinjalla (paitsi en laivalla!) ja koitan saada vielä jonkin verran painoa putoamaan. Tähän mennessä on n.6kg tippunu ja vielä 4kg, niin ollaan siinä painon ylärajalla, minkä lääkäri oli mulle asettanu. Nyt jään vaan odotteleen menkkoja ja jos näyttää, ettei tule itsestään, niin sitten otan primolut-kuurin. Jäi kyllä hyvä mieli tuosta puhelusta ja toiveikas olo, että tälle vuodelle ehdittäis yks PAS tehdä!

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Haaveissa toinen lapsi

Taannoin eräs kylässä käynyt tuttavamme toi neidille lahjaksi puseron. Ei siinä puserossa mitään, mutta saatesanat "Jos tämä ei ole sopiva neidille, niin sun täytyy tehdä toinen" saivat vähän näkemään punaista. Nii-in, ihan kuin se olisikin noin helppoa..
Muutenkin tuntuu, että nyt kun yksi lapsi on, niin tuollaisten ajattelemattomien lausahdusten ja puolituttujen(kin) utelut ovat lisääntyneet. Tulihan niitä ennen neitiäkin, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä ainakin osa ihmisistä saattoi aavistella jotain. Mutta näemmä nyt, kun yksi on saatu niin kai ihmiset olettaa toisenkin olevan tervetullut..

Neitihän sai alkunsa neljän vuoden yrittämisen jälkeen 1.IVF:n tuoresiirrosta, ennen tuota onnistunutta hoitoa kokeiltiin toki useita kertoja turhaan kevyempiä hoitoja. Hassua miten kuitenkin tuntuu, että onnistuttiin helposti. Ennen IVF:ää tuli lueskeltua erinäisiä keskustelupalstoja ja niiden myötä tuli olo, että harvat onnistuu heti ekalla kertaa. Joten koen, että me olimme kyllä todella onnekkaita! Samalla pelottaa, että jos meiän onni onkin käytetty jo? Entä jos toista lasta ei saadaakaan vaikka kuinka yritettäisiin? Kuullostaa ihan hassulta, mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi?

Elokuun lopulla kävimme hoitopaikassa juttelemassa pakastealkion siirrosta. Koska julkisella puolella on odotettava vuosi synnytyksestä (ja imetys oltava loppu) ennen kuin PAS:siin voi ilmoittautua. Juteltiin tuon PAS:sin kulusta ja saatiin reseptit, mulla on hyvin epäsäännöllinen kierto ollu aina, joten tehdään siis lääkkeelliseen kiertoon. Lisäksi saatiin lähetteet taas noihin verikokeisiin (HIV, hepatiitti) ja lisäksi pari muuta verikoetta, mitä lääkäri halus kattoa. Ne on nyt hoidettu ja pitääkin ens viikolla soittaa ja kysellä tuloksia..

..mutta vaikka niissä ei oiskaan mitään, niin isoin este tällä hetkellä on mun paino. Sitä on oikeastaan lähes koko aikuisiän ollu liikaa (enemmän ja vähemmän), mutta nyt raskauden ja vauvavuoden jälkeen painoa on enemmän kuin koskaan aiemmin. Kyllähän tuo tympii, mutta itsepä olen kiloni hankkinut. En muista tarkalleen, mitä se lääkäri sanoi, että mikäs oli ns. yläraja tuolle painolle. Täytyy sitäkin kysyä samalla, sittenhän tuo ratkeaa, että oisko vielä mahdollisuus tämän vuoden puolella päästä siirtoon. Oon saanu ehkä n. 5kg pudotettua tähän mennessä laskemalla kaloreita ja lisäämällä liikuntaa. Herkkuttelun suhteen on ollu pakko tehdä totaalikieltäytyminen, sillä sillä saralla lähtee helposti mopo käsistä. Liian tiukka en aio kuitenkaan olla itselleni, viikonlopun laivamatkalla en todellakaan aio katsoa näin tarkasti mitä syön!

Tuota pikkukakkosen ajankohtaa on pohdittu meillä kyllä paljon. Tai ehkä minä enemmän, mies sanoi joskus jotenkin niin, että minähän se kuitenkin täällä kotona olen ja minun niiden kahden lapsen kanssa on jaksettava. Vaikka meillä tätä hoitotaustaa ei olisikaan, niin tuskinpa ennen 1-vuotispäivää ois alettu miettiin toista lasta. Neiti on kyllä todella helppo ja rauhallinen vauva, olemme varmastikin päässeet monessa mielessä todella helpolla! Mutta kyllähän tuo eka vuosi oli kuitenkin muutenkin niin hämmentävää ja ihmeellistä, että jos vielä raskaana olisin ollu lisäksi, niin huhhuh :D Meinattiin tuota PAS:siakin siirtää alunperin vielä pidemmälle, mutta mitä jos sitten ei onnistuisikaan ja pitäisi aloittaa uusi IVF-hoito.. helposti siinä vierähtäis niin pitkään, että tulisi iso ikäero? Aateltiin nyt niin, että jos nyt kävisikin niin hyvin, että tulis raskaaksi ja kaikki menisi loppuun asti hyvin, niin n. 2 vuoden ikäero olis sellainen, jonka kanssa voisimme elää :)

Huoh, tästä tuli aika sekava sepustus.. 

torstai 11. lokakuuta 2012

Hyvää tyttöjen päivää!


Lokakuun 11. päivä on YK:n julistama kansainvälinen tyttöjen päivä. Päivän tarkoituksena on kohdistaa huomio maailmanlaajuisesti tyttöjen asemaan ja oikeuksiin. Tämän päivän maailmassa kymmenet miljoonat tytöt kohtaavat päivittäin syrjintää, köyhyyttä ja väkivaltaa pelkästään sukupuolensa takia.

Lueskelin tänään paria odotusblogia (terkut vaan Silmulle, jos käyt täällä ;) ) ja jäin miettiin tuota sukupuoliasiaa. Me ei kysytty etukäteen sukupuolta, koska mies ei halunnu ja minäkin sitten taivuin hänen tahtoonsa. Ultrassa oltiin tosin näkevinämme pojan vehkeet ja niinpä vielä synnytyssalissa olemme kätilölle tuumanneet, että luulemme tulokkaan olevan poika.
Kun synnytys sitten oli ohi ja lapsukainen kätilön käsissä, niin hän nosti neidin meitä kohti haaroväli näkyen ja sanoi, että "kattokaas mikä täältä tuli". Ei tullut poikaa ei, vaan maailman ihanin tyttö :) Toivottavasti osaamme kasvattaa tuon ihanan tytön niin, että hänellä ei ole liian kiire kasvaa isoksi, vaan hän saa nauttia lapsuudesta ja olla lapsi. Niin, että hän luottaisi itseensä ja hyväksyisi itsensä sellaisena kuin hän on. Meidän ihana pieni tyttö <3

tiistai 9. lokakuuta 2012

Täydelliseksi jalostunut?

Ei tainnu vuosien lapsettomuus(kaan) tehdä minusta täydellistä äitiä.

En tiedä oliko mulla nyt ennen omaa lastakaan kovin ruusuista kuvaa lapsiperheen arjesta, sillä sen verran sitä oli sivusta päässyt seuraamaan. Mutta tottakai huonoina hetkinä valitukset väsymyksestä, oman ajan puuttumisesta jne. saivat miettimään, että mitä he valittavat, heillähän sentään on lapsi/lapsia. Olihan se itselle pienimuotoinen kriisi sitten, kun en ollutkaan "täydellinen" äiti. Ihan samalla tavalla yöheräämiset tuotti tuskaa, hermostuin lapseen (ja ihan pienistäkin syistä), tuskailin oman ajan puutetta ja toivoin välillä, että lapsi ei olisi niin kiinni minussa. Se oli jotenkin niin ristiriitaista, koska kuitenkin olin niin kovasti toivonut lasta. Onneksi aika teki tehtävänsä ja opin ymmärtämään, että minullakin on oikeus noihin negatiivisiin tuntemuksiin. Ihana äitiysneuvolan terkkarini mm. sanoi, että huolimatta miten lapsi on saanut alkunsa, niin äitiys on silti samanlaista.

Mutta vaikka tämäkin päivä on ollu taas näitä äitiyden "huippuhetkiä", niin siltikin tuo nyt jo sängyssään tuhiseva neiti on kaikkein tärkeintä ja rakkainta maailmassa. Ja onnekseni lapsemme ei tiedä paremmasta, vaan hänelle me olemme kaikkein parhaat vanhemmat ;) Tuolla yritämme miehemme kanssa aina toisiamme lohduttaa, jos oikein on ollu hankala päivä.


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Kotona taas!

Käytiin tosiaan neidin kanssa vanhempieni luona kyläilemässä viikon ajan. Kuten jo mainitsin, niin  hyödynsin VR:n halvat liput ja en maksanu kuin 20€ lipuista, jotka normaalisti maksaa pitkälti yli sata euroa. Kyllä tuli köyhälle kotiäidille hyvä mieli moisesta säästöstä! Vaikka lähellä oli, että lähtö ois siirtynyt, kun neidille nousi MPR-rokotteesta kunnon kuume. Onneksi kyllä sitten laskikin yhtä nopeasti kuin oli tullutkin ja ei tarvinu alkaa muuttaan suunnitelmia.

Paluumatkalla huvitti, kun huomasin, että juna oli lähes samoja naamoja täynnä. Tai ainakin, kun katteli äitejä lapsineen. En ollut siis ainut tarjouksen hyödyntäjä! Matkustaminen neidon kanssa on kyllä melko helppoa. Ensimmäistä kertaa matkustettiin tuo n.6,5t. junamatka neidon ollessa vajaa 4kk ikäinen. Ihmeempiä vastoinkäymisiä ei ole kyllä matkoilla ollut ja musta nuo matkatkin lapsen kanssa on menny nopeammin kuin yksin matkustaessa. Syöttämiset, ruuan lämmittämiset, vaipanvaihdot jnejne. vievät kuitenkin aikaa ihan kivasti ja riittäähän junassa lapsellekin ihmettelemistä. Vielä kun vähän kasvaa, niin tuo leikkivaunukin on mielekkäämpi paikka!

Oleminen mummolassakin oli kivaa, se on aina vaan niin ihana seurata miten onnellisia mummo & pappa on nähdessään lapsenlapsensa ja eipä tuo neitikään pahaksi pistänyt ylimääräistä huomiota ja ihailua. Harmi vaan, että välimatkan takia isovanhempia ei näe niin usein, kuin haluaisi :/

tiistai 2. lokakuuta 2012

Matkalla!

Blogini hiljeni heti alkumetreillä, kun tulimme tytön kanssa käymään mummolassa kylässä. Mummolamme on toisella puolen Suomea ja siksipä valitettavan harvoin pääsemme siellä käymään. Nytkin olin ajatellut tehdä reissun vähän myöhemmin syksyllä, koska vasta tapasimme minun puolen isovanhempia juhlisssa. Mutta sain junaliput niin naurettavan halvalla, että pakkohan siihen oli tarttua. Ostin menopaluulipun pk-seudulta P-Suomeen hintaan 20€! Tosin ehtona oli, että matkustuspäivä on lauantai, joten olemme poikkeuksellisen pitkään täällä!

Ehdimmepä rauhassa sitten tavata sukulaisia ja tuttavia ja neiti saa touhuta mummon ja papan kanssa, joita tämä pitkä visiitti ei myöskään haittaa ;) Mutta palaamisiin viimeistään, kun kotiudumme.