Neiti sai reissussa jonku pienen pöpön matkaansa ja eka kuumepäivä vietettiin mummolassa. Onneksi kuitenkin kuume laski pian ja saatiin matkustaa puolikuntoisen neidin kanssa tänne kotiin joulun viettoon. Mies oli sinä aikana laittanu kotia joulukuntoon, oli hommannut mm. yllätyksenä meille joulukuusen. Mietittiin ensin, että ei oteta kuusta, mutta hänpä olikin sitten yllättänyt :) Ja ihmeen hyvin neiti on antanut kuusen olla, lähinnä sitä on ihasteltu kauempaa ja huidottu alimipia koristeita. Ja voi sitä ihmetystä, kun joulusaunan aikana kuusen alle olikin ilmestynyt paketteja! Ne revittiin kyllä melkoista kyytiä yksi toisensa jälkeen auki. Sai pitää tosissaan huolen, että sai itse avata omat pakettinsa.. ne muutamat, mitä meille nyt tulikaan. Kyllä se tuo neiti oli, joka sai suurimman osan ja niin pitää ollakin.
Oli jo lähellä, etten kertonut vanhemmilleni ja sisaruksille raskaudesta nyt, kun olimme siellä. Mutta nuo aiemmin mainitsemani vuodot eivät jättäneet reissussakaan rauhaan, vaan edelleen vähän tiputteli ja perjantaina tuli enemmän ja punaista. Onneksi se loppui pian, sillä olin jo ihan paniikissa, että mitä nyt pitää tehdä? Sen koommin vuotoja ei ole näkynyt, mutta olo on silti hieman pelokas. Ja niinpä en sitten uskaltanut kertoakaan, kun tuli olo, että onko siellä edes oikeasti mitään?
Olo on ollut myöskin toiveikas, sillä olen saanut seurakseni lähes 24/7 kestävän etovan olon. Mitään ei tee mieli, vaikka nälkäkin olisi, silti on pitänyt pakottaa itsensä syömään. En kyllä muista, että neitiä odottaessa ois ollu näin kamala olo. Jotenkin tuo paha olo vie kaikki energiat. Iltaisin on vähän ollut helpompi, joten sillon sitten on pitänyt nauttia myös vähän joulukarkeista :)
Maanantain ultraa odottelen jännityksellä ja pelolla, toivotaan hyviä uutisia Toivosta <3
Onnea maanantaille! :)
VastaaPoistaKiitos Anna!
PoistaVoi jännitys! Kuinka kävi tänään? Tsemppiä!
VastaaPoista