..tuntuu tällä hetkellä olevan rusehtava/vaaleanpunainen tiputteluvuoto. Alkoi sunnuntaina ja säikäytti kyllä niin, että tuli vaikka mitkä kauhukuvat mieleen. Neidin raskaudessa ei siis ollu mitään vuoto-ongelmia, kerrottakoon vertailun vuoksi.
Tuo sitten loppui kyllä yhtä nopeasti kuin alkoikin ja palasi taas kuvioihin maanantai-iltapäivänä ja tänään. En ehkä muuten edes huomaisi asiaa, mutta ällö-lutinusten vuoksi pitää käyttää pikkuhousunsuojia. Mitään kipuja ei ole ja vuoto on todellakin niukkaa. Siitäkin huolimatta sitä miettii, että onko tuolla kaikki hyvin mahassa? Tiedän, että nämä ovat yleisiä, mutta silti inhottavaa. Se tyyneys ja varmuus, mikä mulla oli tämän raskauden suhteen, sai kyllä nyt kolauksen. Ihan kuin, joku olisi näpäyttänyt, että äläpäs nyt vielä intoile. Nyt en olekaan sitten kertonut tästä raskaudesta kenellekään uudelle. Ihan kuin sekään mitään auttaisi, jos menee kesken niin se menee. Ei se siihen katso, että monelleko olen kertonut. Mutta onhan se tietty ikävä alkaa sitten suru-uutisia kertomaan jokaiselle.
Vuotelun vastapainoksi onneksi on myös ollut pahoinvoiva/etova olo. Tänään oikein "humahti" ällötysolo päälle, kun nousin sängystä. Neuvolaan soittamista mietin, mutta en sitten kuitenkaan vielä ole sitä tehnyt. En usko, että tässä nyt mitään muuta neuvoa sieltä saisin, kuin että odotella ja tarkkailla tilannetta. Ja vakuutteluja siitä, että tämä voi olla ihan harmitonta.
Yksi syy tälle vuotelulle vois olla myös nuo Lutinukset. Sivuvaikutuksissa oli mainittuna emättimen vaivat ja yhtenä niistä oli vuotelu. Viime raskaudessa sain lopettaa Luget heti plussapäivän iltana ja nythän tämä ilo jatkuu rv. 10 asti.
Vaikka tässä nyt vähän epävarma olo onkin, niin mietin silti, että uskaltaisinko kertoa viikonloppuna perheelleni? Ollaan menossa neidin kanssa sinne kyläilemään ja jotenkin olisi tällä kertaa ihana saada kertoa kasvotusten. Seuraava tapaaminen voi olla niin pitkän ajan päässä, että siihen mennessä olen jo kertonut puhelimessa. Olisihan se kiva nähdä ilahtunut reaktio ihan livenäkin, vaikka toki nyt on jo se meille-tulee-ensimmäinen-lapsenlapsi-hypetys koettu, niin kyllä tämäkin on varmasti odotettu ja iloinen uutinen.
Minä en hätiköisi tuosta tiputteluvuodosta. Tietysti se on inhoittavaa ja herättää epäilyksiä onko vatsassa kaikki hyvin. Itselläni oli ennen tuota ekaa ultraa melkein joka päivä tiputtelua, mutta samalla etova olo vain jatkui ja jatkui, niin en osannut pelätä, vaikka olikin inhoittavaa. Jaksuja sinne ja toivoa!
VastaaPoistaÄäh, noi vuodot on niin perseestä.
VastaaPoistaMullakin oli tässä raskaudessa silloin alussa niitä ihan riittämiin ja itkuja tuli itkettyä.
Tsemppiä <3
P.s. kiitos haasteeseen tarttumisesta, mukavaa oli lukea teidän tavoista noin enemmän.:)
Lueskelinkin sun vanhoja tekstejä, kun muistin, että sulla oli alkuviikoilla vuotelua. Kiva, kun laitoit haasteen tulemaan :)
PoistaVoih, tiedän niin hyvin tuon tunteen! Mulla oli raskauden aikana pari kertaa pieniä vuotoja ja kyllähän ne aina säikäytti. Mutta onneksi voi ottaa lohtua siitä, että useimmiten se onkin juuri sitä harmitonta. Näin varmasti teilläkin! Onneksi on pahoinvointia, se minuakin aina lohdutti :) Toivottavasti saat tyynen olosi raskauden suhteen pian takaisin. Rauhallisia ajatuksia ja iloa joulun odotukseen!
VastaaPoistaKiitos tsempeistä! Kyllähän nämä yleisiä ovat ja monella harmittomia. Toivottavasti myös mullakin! Vaikka välillä yritän valmistella itseäni myös siihen toiseen vaihtoehtoon..
VastaaPoista