Muutenkin tuntuu, että nyt kun yksi lapsi on, niin tuollaisten ajattelemattomien lausahdusten ja puolituttujen(kin) utelut ovat lisääntyneet. Tulihan niitä ennen neitiäkin, mutta jotenkin tuntuu, että ehkä ainakin osa ihmisistä saattoi aavistella jotain. Mutta näemmä nyt, kun yksi on saatu niin kai ihmiset olettaa toisenkin olevan tervetullut..
Neitihän sai alkunsa neljän vuoden yrittämisen jälkeen 1.IVF:n tuoresiirrosta, ennen tuota onnistunutta hoitoa kokeiltiin toki useita kertoja turhaan kevyempiä hoitoja. Hassua miten kuitenkin tuntuu, että onnistuttiin helposti. Ennen IVF:ää tuli lueskeltua erinäisiä keskustelupalstoja ja niiden myötä tuli olo, että harvat onnistuu heti ekalla kertaa. Joten koen, että me olimme kyllä todella onnekkaita! Samalla pelottaa, että jos meiän onni onkin käytetty jo? Entä jos toista lasta ei saadaakaan vaikka kuinka yritettäisiin? Kuullostaa ihan hassulta, mutta minkäs sitä ajatuksilleen voi?
Elokuun lopulla kävimme hoitopaikassa juttelemassa pakastealkion siirrosta. Koska julkisella puolella on odotettava vuosi synnytyksestä (ja imetys oltava loppu) ennen kuin PAS:siin voi ilmoittautua. Juteltiin tuon PAS:sin kulusta ja saatiin reseptit, mulla on hyvin epäsäännöllinen kierto ollu aina, joten tehdään siis lääkkeelliseen kiertoon. Lisäksi saatiin lähetteet taas noihin verikokeisiin (HIV, hepatiitti) ja lisäksi pari muuta verikoetta, mitä lääkäri halus kattoa. Ne on nyt hoidettu ja pitääkin ens viikolla soittaa ja kysellä tuloksia..
..mutta vaikka niissä ei oiskaan mitään, niin isoin este tällä hetkellä on mun paino. Sitä on oikeastaan lähes koko aikuisiän ollu liikaa (enemmän ja vähemmän), mutta nyt raskauden ja vauvavuoden jälkeen painoa on enemmän kuin koskaan aiemmin. Kyllähän tuo tympii, mutta itsepä olen kiloni hankkinut. En muista tarkalleen, mitä se lääkäri sanoi, että mikäs oli ns. yläraja tuolle painolle. Täytyy sitäkin kysyä samalla, sittenhän tuo ratkeaa, että oisko vielä mahdollisuus tämän vuoden puolella päästä siirtoon. Oon saanu ehkä n. 5kg pudotettua tähän mennessä laskemalla kaloreita ja lisäämällä liikuntaa. Herkkuttelun suhteen on ollu pakko tehdä totaalikieltäytyminen, sillä sillä saralla lähtee helposti mopo käsistä. Liian tiukka en aio kuitenkaan olla itselleni, viikonlopun laivamatkalla en todellakaan aio katsoa näin tarkasti mitä syön!
Tuota pikkukakkosen ajankohtaa on pohdittu meillä kyllä paljon. Tai ehkä minä enemmän, mies sanoi joskus jotenkin niin, että minähän se kuitenkin täällä kotona olen ja minun niiden kahden lapsen kanssa on jaksettava. Vaikka meillä tätä hoitotaustaa ei olisikaan, niin tuskinpa ennen 1-vuotispäivää ois alettu miettiin toista lasta. Neiti on kyllä todella helppo ja rauhallinen vauva, olemme varmastikin päässeet monessa mielessä todella helpolla! Mutta kyllähän tuo eka vuosi oli kuitenkin muutenkin niin hämmentävää ja ihmeellistä, että jos vielä raskaana olisin ollu lisäksi, niin huhhuh :D Meinattiin tuota PAS:siakin siirtää alunperin vielä pidemmälle, mutta mitä jos sitten ei onnistuisikaan ja pitäisi aloittaa uusi IVF-hoito.. helposti siinä vierähtäis niin pitkään, että tulisi iso ikäero? Aateltiin nyt niin, että jos nyt kävisikin niin hyvin, että tulis raskaaksi ja kaikki menisi loppuun asti hyvin, niin n. 2 vuoden ikäero olis sellainen, jonka kanssa voisimme elää :)
Huoh, tästä tuli aika sekava sepustus..
..mutta vaikka niissä ei oiskaan mitään, niin isoin este tällä hetkellä on mun paino. Sitä on oikeastaan lähes koko aikuisiän ollu liikaa (enemmän ja vähemmän), mutta nyt raskauden ja vauvavuoden jälkeen painoa on enemmän kuin koskaan aiemmin. Kyllähän tuo tympii, mutta itsepä olen kiloni hankkinut. En muista tarkalleen, mitä se lääkäri sanoi, että mikäs oli ns. yläraja tuolle painolle. Täytyy sitäkin kysyä samalla, sittenhän tuo ratkeaa, että oisko vielä mahdollisuus tämän vuoden puolella päästä siirtoon. Oon saanu ehkä n. 5kg pudotettua tähän mennessä laskemalla kaloreita ja lisäämällä liikuntaa. Herkkuttelun suhteen on ollu pakko tehdä totaalikieltäytyminen, sillä sillä saralla lähtee helposti mopo käsistä. Liian tiukka en aio kuitenkaan olla itselleni, viikonlopun laivamatkalla en todellakaan aio katsoa näin tarkasti mitä syön!
Tuota pikkukakkosen ajankohtaa on pohdittu meillä kyllä paljon. Tai ehkä minä enemmän, mies sanoi joskus jotenkin niin, että minähän se kuitenkin täällä kotona olen ja minun niiden kahden lapsen kanssa on jaksettava. Vaikka meillä tätä hoitotaustaa ei olisikaan, niin tuskinpa ennen 1-vuotispäivää ois alettu miettiin toista lasta. Neiti on kyllä todella helppo ja rauhallinen vauva, olemme varmastikin päässeet monessa mielessä todella helpolla! Mutta kyllähän tuo eka vuosi oli kuitenkin muutenkin niin hämmentävää ja ihmeellistä, että jos vielä raskaana olisin ollu lisäksi, niin huhhuh :D Meinattiin tuota PAS:siakin siirtää alunperin vielä pidemmälle, mutta mitä jos sitten ei onnistuisikaan ja pitäisi aloittaa uusi IVF-hoito.. helposti siinä vierähtäis niin pitkään, että tulisi iso ikäero? Aateltiin nyt niin, että jos nyt kävisikin niin hyvin, että tulis raskaaksi ja kaikki menisi loppuun asti hyvin, niin n. 2 vuoden ikäero olis sellainen, jonka kanssa voisimme elää :)
Huoh, tästä tuli aika sekava sepustus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti