Uuden korkkaus ja vanhan vuoden muistelua.

Viime vuosi, joka oli kokonaisuudessaan aika mahtava, päättyi parhaalla mahdollisella tavalla. Vuoden 2012 alkaessa tyttäremme oli n.3,5kk ikäinen. Pahin alkumyllerrys oli takana ja jotenkin tuntui, että vauva-arki alkoi sujumaan. Ei sillä, että se nyt alusta alkaenkaan mitenkään erityisen haasteellista olisi ollut. Neiti on alusta alkaen ollut helppo ja rauhallinen vauva. Isoin haaste arjessamme oli imetys, joka ei sitten loppujen lopuksi onnistunutkaan.
Alkuvuodesta uskaltauduimme neidin kanssa ensimmäistä kertaa pidemmälle junamatkalle vanhempieni luokse. Hauska miten nyt viime reissulla katselin lähellä istuvaa naista ja hänen pientä vauvaansa ja mietin, että onpa joku uskaltautunut pienen kanssa reissuun. Kunnes kuulin hänen kertovan jollekin, että poika oli 3kk-ikäinen. Ilmeisesti aika kuultaa muistot hyvin, koska olisin voinut vannoa, ettei meidän neiti ollut niin pieni ekalla reissullaan!

Kevät meni kivasti, näimme usein äiti-vauva kavereita ja loppukeväästä pääsimme aloittamaan vauvauinnin, josta neiti tykkäsikin heti ensi kerrasta alkaen. Ei sinänsä tullut yllätyksenä, sillä hän on pienen ikänsä ollut ihan mahdoton vesipeto. Kylpyhetket ovat olleet varmasti parasta, mitä hän tietää. Edes uimahallin erilainen ympäristö ei jännittänyt neitiä, vaan uteliaana hän katseli ympärilleen ja oli altaassa heti kuin kotonaan :)

Kesällä reissattiin taas mummoloissa ja muissa kyläpaikoissa. Vietimme myös meidän hääjuhliamme, sillä varsinainen naimisiinmeno tapahtui salaa vain meidän kolmen kesken vuoden 2011 lopulla. Olen siis nyt ollut jo kokonaisen vuoden rouvana ja totutellut uuteen sukunimeen. Jokohan sitä tämän kuluvan vuoden myötä saisi hoidettua myös henkkarit uudelle nimelle ;)

Syksyllä vietettiin neidin 1v. synttäreitä ja vähän ennen sitä olimme käyneet ensikäynnillä PAS:sia varten. Ajattelin vain soitella ensin ja kysellä käytäntöjä, mutta pian huomasinkin, että olimme varaamassa meille jo käyntiaikaa! Tuon käynnin jälkeen jotenkin iski totuus vasten kasvoja, varsinkin kun puhuttiin noiden siirtojen onnistumisprosenteista ja siitä, että kaikki alkiot eivät välttämättä selviä sulatuksesta. Tottakai iski pelko, että ainutkaan kolmesta ei selviä tai jos selviääkin, niin en tule raskaaksi. Käynnin jälkeen pyörimme neidin kanssa paikallisessa kauppakeskuksessa ja tuntui, että ympärillämme oli vain äitejä ihan pienten vauvojen kanssa. Ja vaikka kuinka olin ja olen tyytyväinen ja onnellinen pienestä isosta neidistämme, niin silti haikeus valtasi mielen. Jospa en saisikaan koskaan pitää ihan vastasyntynyttä omaa pientä sylissäni.

Tuon lääkärikäynnin jälkeen alkoi myös elämäntaparemontti, sillä painonputoaminen oli ehtona PAS:siin pääsylle. Ja kyllähän se paino lähtikin sitten putoamaan ja innostuin liikkumaankin enemmän. Yhteensä lähti 7-8kg. ja kyllä se vaan kummasti kohotti mielialaakin. Tavoitteena olisi, että ei nyt raskausaikanakaan kauheasti nousisi paino tai ainakaan turhaan.. katotaan miten sitten käy.

Joulu ja uusi vuosi meillä vietettiin oman pienen perheen kesken kotosalla. Oli mukavaa yhdessäoloa ja neiti oli innoissaan kaikista joulukoristeista, paketeista ja uudenvuoden raketeista on "keskusteltu" joka päivä useaan kertaan. Mies oli myös pitkällä lomalla ja neitikin ehti tottua siihen, että iskä on aamuisin paikalla ja päikkäreiltä herätessämme iskä tuli kanssamme köllimään. Ensimmäisenä iskän työpäivänä neiti katselikin kummissaan tyhjää puolta sängyssä ja päikkäreiden jälkeen katseli odotellen ovelle, että missä iskä?

Tämä vuosi on lähtenyt ihan kivasti käyntiin. Raskausoireista etova olo on lähes koko ajan läsnä, mutta kuten edellisessäkään raskaudessa, vielä ei ole tarvinut pyttyä halailla. Sillon tosin en muista, että ois ollut näin huono olo. Tuo pahaolo tuntuu vievän energian ihan täysin ja välillä neidin kanssa touhuaminenkin ottaa voimille. Onneksi neitikin on rauhallinen leikkijä, joten äitikin voi köllötellä vieressä ja osallistua leikkiin lattianrajasta ;) Välillä neiti komentaa minut myös sohvalle köllöttään (ei huono sekään) ja itse konttailee ja kiipeilee siinä samalla ja tulee välillä lähelle syliin napattavaksi.
Sunnuntaina saan muuten alkaa vähentämään tukilääkitystä, ens viikolla menee vielä kaksi kertaa päivässä Lutinusta ja kerran päivässä Progynovaa ja sitten se "lysti" onkin loppu! Ensi viikolla on myös eka neuvola jo neidin odotusajalta tutun terkkarin kanssa. Tykkäsin hänestä kovasti, joten hyvä että saman kanssa saa jatkaa.