Arkeenpaluuta ja neuvolakuulumisia

Täällä porskutellaan menemään entiseen malliin. Tämä jatkuva etova olo alkaa kyllä jo väsyttämään. Toisaalta ei pitäisi valittaa, kaikki syömäni ruuat sentään pysyvät sisällä, mutta ei tämä siltti herkkua ole :) Väsymystäkin piisaa, joten tuntuu ettei jaksa mitään ylimääräistä tehdä!

Neuvolassa kävin viime viikolla ensikäynnillä. Neuvolatädiksi sain tosiaan jo neidin raskausajalta tutuksi tulleen terkkarin ja se oli kyllä tosi kiva juttu. Hän tietää lapsettomuustaustamme ja muutenkin tuntuu, että on helpompi aloittaa "yhteistyö" tutun ihmisen kanssa. Nytkin puhuttiin vähän lapsettomuushoidoista ja hänkin oli tosi iloinen, että tämä toinen raskaus lähti näin helposti alkuun. Muutenpa ei mitään uutta ja ihmeellistä siellä käynnillä ollut, täytettiin tietoja ja sain taas vinonpinon infolappuja. Tehtiin lähete labraan veriseulaa varten ja NT-ultran varasinkin jo itse. Halusin olla ajoissa liikkeellä, jotta pystyisin esittämään toiveita ajan suhteen. Mun vanhemmat tulee silloin käymään täällä, jotta päästään molemmat ultraan ja koska he tulevat pitkän matkan päästä, niin järkevin olisi saada aika maanantaille tai perjantaille. Onneksi tuo toive onnistui toteuttaa!
Neuvolareissuille otan mahdollisuuksien mukaan neidin kaveriksi, paitsi tietty lääkärineuvolakäynneille. Mutta ei kai niitä montaa edes tainnut ollakaan?
Painokin oli näemmä etovan olon takia vähän tippunut, neuvolan puntari näytti -1kg arvioimaani lähtöpainoon ennen raskautta. Ekassa raskaudessa tuli se 10kg ja kuulemma nytkin ois hyvä tavoitella sitä. Toki ei noin paljoa mun mielestä tarvis tulla, mutta tuo ois sellainen aika sopiva määrä terkkarinkin mielestä.. ei ainakaan enempää. Sokerirasitus tulee sitten tähän raskauteen PCO:n takia, vaikka ekalla kerralla arvot olikin tosi hyvät.

Neidin kanssa päästään taas kiinni vähän aktiivisempaan elämään, kun kerhot ja muskarikin alkaa. Viime viikko oli vielä erityisen rauhallinen, kun naapurissa asuva äitiystävä ja hänen lapsensa viettivät sairaspäiviä kotosalla. Hekin olivat napanneet vatsataudin (jota tuntuu olevan kiitettävästi liikkeellä, yh!), joten ei todellakaan haluttu ottaa riskiä ja saada myös tartuntaa.

Myös omalta osaltani olen yrittänyt päästä kiinni aktiivisempaan elämään ja aloittaa jumpassa käymisen. Otan tavoitteeksi käydä 2-3krt. viikossa jumpassa ja välillä hoitaa koiran iltalenkityksiä. Tuleehan tässä toki neidin kanssa touhutessa myös arjen hyötyliikuntaa. Pitää toki noita jumpassa käymisiäkin katsoa olon ja voinnin mukaan. Onneksi työnantaja oli sponsoroinut tällekin vuodelle liikuntarahoja, joten voin käyttää ne sitten tuohon jumppakortin kausimaksuun keväälle, eikä harmita taloudellinen tappio, jos ei voikaan käydä niin paljoa.