Otsikon kysymyksen päästi ilmoille anoppi, kun soitteli ja kyseli kuulumisia. En jotenkin osannut odottaa tuota kysymystä ja en suoraan sanottuna edes muista, mitä hänelle vastasin. Varmaankin jotain, että "ihan kumpi vaan käy".
Mikä onkin kyllä ihan totta. Pääasia on, että lapsi on terve ja kaikki menee hyvin. Tuo terveyspuoli minua onkin enemmän mietityttänyt, kuin se että kumpaa sukupuolta toivoisin lapsen olevan. Kyllähän se mietitytti ekassakin raskaudessa, mutta nyt tuntuu, että mietin sitä vielä enemmän. Varmasti esikoisenkin kohdalla olisin/olisimme joutuneet miettimään vakavasti raskauden jatkamista, jos jotain olisi ilmennyt. Nyt kun on jo yksi lapsi, joka hänkin on elokuussa vasta vajaa 2-vuotias, niin luulen että joutuisimme pohtimaan vielä tarkemmin. Ratkaisua tehdessä tulisi miettiä myös, miten se vaikuttaa hänen elämäänsä. Toivon sydämeni pohjasta, että emme joudu noita pohdintoja tekemään, mutta tiedostan myös tosiasian, että jollekinhan sekin arpa napsahtaa.
Kuten joskus aiemmin kirjoitin, niin emme tienneet esikoista odottaessa sukupuolta, mutta olimme tehneet omia tulkintoja rakenneultrassa. Jotka sitten menivät yllättäen ihan pieleen, liekkö ollut sopivasti napanuora jalkojen välissä tai jotain :D Mieheni ei halunnut tietää sukupuolta, joten jätimme sitten sen kysymättä ja ilmeisesti myös tälläkin kertaa hän on samaa mieltä. Toisaalta koska viimeksi tehtiin hänen toiveensa mukaan, niin oisko nyt mun vuoro toivoa? Kieltämättä se oli kyllä jännittävää, kun ei tiennyt varmuudella sukupuolta. Toisaalta, nyt jos tietäisi, niin voisi vähän jo valmiiksi laitella vaatteita tai sitten myydä tyttömäisempiä vaatteita pois. Onneksi tuotakin ehtii vielä miettimään :)
Se täytyy kyllä vielä tunnustaa, että en tiedä olisinko samaa mieltä tuosta sukupuoliasiasta, jos esikoinen ei olisi tyttö. Vaikka en muista ajatelleeni aiemminkaan, että haluan ehdottomasti tytön, niin on se silti ihanaa, että sai oman pikku-prinsessan. On pienet pojatkin ihania ja varmasti, jos esikoinen olisikin ollut poika, niin ihan yhtä rakas ja tärkeä hän olisi. Ja varmaan olisin innoissani shoppaillut hänelle pikkumiehen vaatteita, niin kuin nyt katselen neidille kaikkia ihania vaatteita.
-Keväänlapsi & T-T 10+0, ensimmäinen neljännes jo takanapäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti