Pitkästä aikaa

Täällä suunnalla on kaikki hyvin, en vaan ole saanut kirjoitettua :) Jotenkin omassa navassakaan ei ole tapahtunut paisumista kummempaa. Maha tuntuu pullahtaneen esiin pari-kolme viikkoa aiemmin verrattuna ekaan raskauteen. Tai ainakin kuvien perusteella, vaikka toisaalta nyt on kyllä lähtöpainoakin enemmän kuin ekassa raskaudessa. Joten vertaileminen on vaikeampaa. 

Sen verran kyllä on näkyvä tuo uloke jo, että puolitututkin on uskaltaneet kysyä, että olenko raskaana. Tuota kautta paljastuin myös sille kaverilleni J:lle (josta kirjoitin viime tekstissä), en tiedä miten hänelle kertominen oli niin vaikeaa? Emme ole tunteneet kovin pitkään ja lapsettomuuttakin on puheissa vain riipaistu. Useita kertoja olen yrittänyt kautta rantain päästä aiheeseen, mutta jotenkin se asia ei vaan ole tullut suusta ulos. Nyt sitten tuon erään puolitutun kysymyksen kautta sitten asia paljastui, mutta emme senkään jälkeen ole saaneet rauhassa asiasta puhuttua. 

Omassa olossa on myös vähän ristiriitaisia fiiliksiä. Vaikka tuo maha on kasvanutkin, niin silti mielessä on ollut myös huolta, että onhan kaikki mahassa hyvin. Liikkeiden tuntemisesta en ole ihan satavarma, viime ja tällä viikolla on ollu jotain vähän sen suuntaista. Mutta ei mitään sellaista, mistä oisin ollu ihan varma. Esikoista odottaessakin tunsin liikkeet myöhään, koska edessä oleva istukka vaimensi niitä hyvin. Nyt en vielä tiedä missä istukka on (en hoksannut NT-ultrassa kysyä sitä..). Seuraava neuvolakin tuntuu olevan iäisyyden päässä (reilu 2 viikkoa) ja silloin pääsee vasta kuuntelemaan sydänääniä. 

Toisaalta sitten mietin kovasti jo käytännön asioita esim. että tarvimmeko sisarusrattaat vai pärjättäiskö seisomalaudalla? Onhan tuo vajaa 2-vuotias aika pieni vielä itsekin, mutta toisaalta meiltä löytyy esim. Manduca, jossa vauva voisi kulkea ja esikko istua vaunuissa. 

Keväänlapsi & T-T rv.16+5