Lapsettomuudesta

Olin viikonloppuna kaverini J:n kanssa yhteisen kaverimme K:n synttärijuhlissa. Siinä istuessamme ja jutellessamme otti eräs juhlavieraista puheeksi lapsettomuuden. Hän kertoili itsestään ja siitä, että heillä ei vielä miehensä kanssa ole omia lapsia (toisin kuin lähes suurella osalla muista vieraista). Useamman vuoden olivat jo yrittäneet ja käyneet tutkimuksissakin, mutta eivät kuulemma stressaa asiaa. Ehkä syy miksi hän toi tuon esille, oli se että hän ei sanojensa mukaan voinut sietää äitejä, jotka eivät enää muusta osaa puhuakaan kuin lapsistaan. Mikä on ihan ymmärrettävää, kun ei omia lapsia ole.

Myös kaverini J:n kanssa juttelimme matkalla lapsettomuudesta. Heillä kuten meilläkin esikoista on tehty pitkään ja hartaasti. Heillä lopulta sitten lapsi sai alkunsa luomusti, meidän tarinaa nyt tähän tuskin tarvii alkaa uudestaan kertomaan. He olivat jo ennen esikoista tehneet päätöksen, että eivät halua lapsettomuushoitoja. Syksyllä vähän ennen meiän PAS-kierron alkua, hän kertoi heidän aloittaneen yrittämään toista lasta. Vielä ei heidän toiveensa ole toteutunut. Siksi en heti kertonutkaan omasta raskaudestani ja nyt tuntuu, että en vaan saa sanottua sitä ääneen. Vaikka kohtahan tämä raskaus alkaa näkymään, joten ei tätä enää pitkään salailla. Nytkin tuolla matkalla olisi ollut niin hyvä sauma kertoa, mutta jotenkin vain sanat eivät tulleet suusta ulos.

Tuon juhlavieraan lapsettomuusavauksen jälkeen myös eräs toinen vieraista kertoi, että useamman vuoden hekin olivat esikoistaan yrittäneet. Täytimme sillä porukalla melko hyvin sen tilastotiedon, että joka viides pari kohtaa tahattoman lapsettomuuden. Itse asiassa se kyllä ylittyikin, sillä kymmenen naisen porukasta neljällä oli omakohtainen kokemus aiheesta.

Juhlien jälkeisenä päivänä lapseton ystäväni linkitti minulle tämän alla olevan kappaleen. Ko. artisti ei kuulu lemppareihin, mutta tämän kappaleen sanoma kosketti ja kyyneleet tuli tuossa joulupöytä-kohdassa. Niin tuttuja tunteita ja muistoja laulu toi mieleen ja kiitollisuuden siitä, että me emme enää kipuile asian kanssa. Mutta ei se lapsettomuus ole silti mihinkään kadonnut muistoista, enkä halua että katoaakaan.